Kirjasintyypit (fontit) jaetaan viiteen eri ryhmään, joiden lisäksi käytetään monia erilaisia erikoismerkkejä ja kuvafontteja. Ensimmäinen ryhmä on antiikva eli kaikista yleisin fontti painotekstissä ja se on kehittynyt 1300-luvulla. Fontti on päätteellinen eli kirjaimet seisovat ikäänkuin ohuen jalustan päällä, siinä on paksuuseroja ja kirjain liittyy päätteeseen pyöreästi sekä sen perusmuoto on soikio. Toisena ryhmänä on groteski, joka on päätteetön eli fontissa ei ole paksuuseroja ja siinä on pylväitä, ympyröitä ja puoliympyröitä, kuin tikkukirjaimia. WWW-sivuilla groteski on käytetympi fontti kuin antiikva, koska sen luettavuus on parempi. Kolmas ryhmä on egyptienne, joka on lähinnä kahden edellisen fontin sekoitus; sekä päätteellinen että tasapaksu ja pyöreä, jonka päätteet ovat lähes samanpaksuisia kuin kirjain muutenkin ja liittymäkohta on suorakulma eikä paksuuseroja juurikaan ole. Neljäs ryhmä on fraktuura, joka on hyvin koristeellinen ja keskiajalla kehittynyt fontti. 100 vuotta sitten sitä pidettiin ainoana oikeana fonttina. Viides ja viimeinen ryhmä on kalligrafiset, joka tarkoittaa siis sitä, että kalligrafiset kirjasintyypit ovat käsintehtyä kaunokirjoitusta.
Semiotiikka on tieteenhaara, joka tutkii merkkejä, niiden tuottamista, tulkintaa ja käyttöä. Semioottisesti merkki on jotakin joka edustaa jotakin jollekin jossakin suhteessa. Mikään merkki ei edusta vain yhtä kategoriaa, vaan näkökulman muuttuessa niistä löytyy erilaisia merkityksiä. Logo, joka edustaa esimerkiksi jotain brändiä, on tunnetuin merkki kaikista. Ikoni ilmaisee samanlaisuuden, indeksi jatkuvuuden ja symboli sopimuksen.
Jos haluat, voit valita pääotsikkoon jonkin erikoisemman fontin, mutta silloin siitä täytyy tehdä kuva. Tekstiin ei sovi kaksi erilaista päätteellistä fonttia. Päätteetön groteski sopii itsensä sekä minkä tahansa saman tai jonkin toisen ryhmän fonttien kanssa ja fantasia- ja kalligrafiset fontit taas sopivat kaikkien muiden tyyppien yhteydessä.
Kapiteelit: pieniä isoja kirjaimia, mutta lauseen aloittava kirjain on isompi kuin muut selkeyden vuoksi.
Versaalit: isoja kirjaimia.
Gemenat: pieniä kirjaimia.
Leipätekstin korostukseen eli vaikkapa kappaleen ensimmäisiin sanoihin sopii lihavointi, kursivointi, sisennykset, reunaviiva, suurempi pistekoko tai kapiteeli. Alleviivauksia ja väriä ei kannata käyttää, sillä ne sekoittuvat todella helposti linkkeihin. Tekstissä olevia asioita ei kuitenkaan kannata korostaa liikaa, sillä orostukset on tarkoitettu olennaisten avainsanojen löytämiseksi. Leipätekstissä ei myöskään pidä käyttää liian suurta pistekokoa, sillä se hidastaa ja laittaa luettavuutta.
Pistekoko on mittayksikkö ja sillä määritellään fontin koko ja yksi piste on mitaltaan 0,376 mm. Leipäteksti ja otsikot ovat aina erikokoisia, -vahvuisia ja / tai -värisiä. Leipätekstin väriksi sopii parhaiten tummat värit ja taustavärin kannattaa olla vaikkapa todella vaalean beige.
Tekstissä rivit eivät saa olla liian pitkiä ja ulottua näytön laidasta laitaan; paras pituus olisi noin 85-90% sivuston leveydestä. Netissä myös kappalejako on tärkeä ja se tulisikin tehdä noin 5-7 rivin välein. Tekstiä voi tasata oikealle, vasemmalle tai keskelle, mutta on muistettava, että ei tasausta ilman tavutusta. Rivinväleillä on myös suuri merkitys luettavuuteen.
Loppumerkkiä käytetään tekstin päättymisen osoituksena ja myös WWW-sivuilla se sopii hyvin esimerkiksi lyhyistä erillisistä teksteistä koostuville sivuille.
Kultaisella leikkauksella sivuston saa harmoniseksi ja siistiksi kokonaisuudeksi. WWW-sivuilla tasapainolla on merkitystä, sillä se tarkoittaa sitä miten erilaiset massat pitävät toisensa tasapainossa. Symmetrialla ja epäymmetrialla saadaan mielenkiintoa WWW-sivuihin tylsän ja jäykän asettelun sijaan. WWW-sivuja suunniteltaessa tärkeä huomioonotettava asia on se, että se pysyy luku- ja katselukelpoisena myös tulostettaessa.
Valitsemani fontit: